
Palasin Kaustisen kansanmusiikkijuhlilta sydän täynnä soittoa, iloa ja auringonpaistetta. Olin mukana Kaustisen kansanmusiikkifestivaaliviikolla talkoolaisena maanantaista torstaihin. Vaikka päivät venyivät pitkiksi, tunnelma oli lämmin, yhteisöllinen ja palkitseva. Musiikki soi kaikkialla. Lavoilla, pihapiireissä, iltanuotioilla ja välillä ihan yllättäen milloin missäkin. Kaustisen taika on siinä, ettei musiikki ole vain yksi tietty ohjelmanumero, vaan elävää, hengittävää ja koko festivaalin sydän.







Sain tutustua mahtaviin ihmisiin ja nähdä läheltä taitavia soittajia ja koko festarin pyöritystäkin. Talkoolaisena pääsin kulissien taakse ja kokemaan, miten suuren tapahtuman sielu muodostuu pienistä teoista. Minulla oli mahdollisuus nukkua ulkona. Se toi mukavan rauhallisen kontrastin festarin vilinään. Yöt olivat lempeitä. Hyttysiä ei ollut lainkaan ja koko festariviikon ajan taivas pysyi kirkkaana. Aamuisin heräsin korppien ja kulorastaan ääniin ja iltaisin nukahdin festivaalialueelta kantautuvan musiikin kaikuihin. Erityiskiitos festarin ruokahuollolle. Sain tilattua ruokaa, joka sopi juuri omalle ruokavaliolleni. Ruoan kotimaisuusaste oli myös ilahduttavan korkea. Tässäkin näkyi huolellisuus ja arvot, joiden varaan tapahtuma rakentuu.







Ihmiset Kaustisella olivat välittömiä, avuliaita ja luotettavia. Jälleen esiintyjiä oli tullut monista maista ja kulttuureista. Vaikka joukko oli monenkirjava, tunnelma oli kuin pienessä kyläyhteisössä. Kiinnostus kansanperinteeseen näkyi ja kuului. Soittajat osasivat ottaa yleisönsä – hymyillen, valppaina, yhteyttä rakentaen. Ja mikä parasta, selkeästi perinteet elävät ja hengittävät. Kansanmusiikilla menee hyvin.





